Tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat voivat altistua normaalia matalammille rauta- ja hemoglobiinitasoille intensiivisen fyysisen kuormituksen seurauksena. Etenkin kestävyyslajeissa, kuten juoksussa, pyöräilyssä ja uinnissa, elimistön rautavarastot joutuvat koetukselle, kun harjoittelu lisää sekä raudan kulutusta että sen häviämistä elimistöstä. Riittävä raudansaanti on tärkeää, sillä rauta osallistuu hapen kuljetukseen punasoluissa ja vaikuttaa siten suoraan urheilijan suorituskykyyn ja palautumiseen. Seuraavassa käydään läpi, mitä hemoglobiiniarvot kertovat elimistön rautatasapainosta ja miten urheilu voi vaikuttaa niihin.
Mikä on normaali veren hemoglobiiniarvo?
Hemoglobiinin viitearvot voivat vaihdella sukupuolen ja iän mukaan. Normaalit hemoglobiiniarvot ovat seuraavat¹:
- Miehet: 134–175 g/l
- Naiset: 117–155 g/l
Normaalia matalammat hemoglobiiniarvot johtavat punasolujen heikentyneeseen kykyyn kuljettaa happea.
Matala hemoglobiini ja urheilu
Alhaisia hemoglobiinipitoisuuksia voidaan joskus mitata urheilijoilla voimakkaan ja pitkittyneen fyysisen rasituksen seurauksena. Se on merkki kehon sopeutumisesta lisääntyneeseen energian ja hapen kulutukseen fyysisen rasituksen aikana. Hemoglobiini- ja hematokriittitasot voivat olla alhaisemmat, koska aerobinen aktiivisuus aiheuttaa veren tilavuuden kasvua ja siten punasolujen pitoisuuden pienenemistä.
Alhainen hemoglobiini- ja hematokriittitaso on mahdollista havaita urheilijoilla, jotka harjoittelevat säännöllisesti. Tavallisesti tila ei aiheuta huolta. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos samanaikaisesti havaitaan elimistön rautavajetta. Heikentyneen rautatasapainon aikana keho kamppailee normaalin hemoglobiinitason ylläpitämiseksi, ja fyysinen aktiivisuus voi pahentaa tilannetta.
Urheilussa, jossa fyysinen aktiivisuus on pitkäkestoista, kuten maraton- tai triathlonharjoittelussa, hemoglobiini- ja hematokriittitasot voivat laskea nopeasti lisääntyneen suonensisäisen hemolyysin vuoksi. Pitkäkestoinen fyysinen rasitus voi aiheuttaa urheilijoille myös mikrotraumoja, jotka saavat aikaan mikroverenvuotoa. Pitkällä aikavälillä mikroverenvuoto voi vaikuttaa raudan ja hemoglobiinin tasapainoon veressä.
Kuinka elimistön rautatasapaino saavutetaan?
Monesti lääkäri ehdottaa rautatasapainon korjaamiseksi rautapitoisia ruokia sisältävää ruokavaliota ja mahdollisesti rautaa sisältävien ravintolisien tai lääkkeiden käyttöä. Elimistön riittämättömän rautatasapainon lisäksi voidaan joskus todeta samanaikainen B12-vitamiinin tarve. Näissä tapauksissa lääkäri suosittelee ruokavaliota, joka sisältää runsaasti myös B12-vitamiinia sisältäviä elintarvikkeita, kuten lihaa, munia, kalaa, soijaa ja viljaa.
Milloin tarvitaan rautalisää?
Tavallisesti monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio riittää kehon normaalin rautatason ylläpitämiseen. Keskustele lääkärisi kanssa, jos epäilet tarvitsevasi lisärautaa. Rauta-arvojen tasapainottamiseksi lääkäri voi suositella sinulle rautaa sisältävän ruokavalion ohella rautalisää. Rautaa sisältävän ravintolisän käyttö tasapainoisen ruokavalion tukena voi olla hyödyllistä elimistön rautatasapainon heilahtelun tai lisääntyneen tarpeen aikana. Rauta edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa, normaalia hapen kulkeutumista elimistössä sekä vähentää väsymystä ja uupumusta. SiderAL®-ravintolisät sisältävät sukrosomiaalista rautaa, joka on suunniteltu vastaamaan lisääntynyttä raudan tarvetta.
Helposti käytettävä apu lisäraudan tarpeeseen
Poikkeuksellisen rakenteensa vuoksi sukrosomiaalisen raudan voi nauttia minkä ruoan kanssa tahansa ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Sukrosomiaalinen rauta ei ärsytä vatsaa tai maistu raudalta.
Suosittelemme tutustumaan SiderAL® FORTE -valmisteeseen, kun:
- raudan saanti ruokavaliosta on vähäistä tai raudan tarve on lisääntynyt
- haluat tukea elimistön normaalia rautatasapainoa monipuolisen ruokavalion ohella
- aiemmin käytetyt rautavalmisteet ovat tuntuneet vatsalle epämiellyttäviltä
Ravintolisä. Suositeltua päiväannosta ei saa ylittää. Ravintolisää ei tule käyttää monipuolisen ja tasapainoisen ruokavalion korvikkeena. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
¹ Terveyskirjasto.fi