Monet tietävät, että pienet rautavarastot eli alhainen ferritiiniarvo on varsin yleistä hedelmällisessä iässä olevien naisten keskuudessa, mutta tiesitkö, että paljon treenaavilla voi olla lisääntynyt raudan tarve? Minkä takia?
On tiedetty pitkään, että kestävyysurheilu lisää raudantarvetta. Tätä on selitetty erilaisilla hypoteeseilla. Viime vuosina on selitykseksi auennut teoria, joka liittyy raudan imeytymiseen suolistosta ja siihen, että kestävyysurheilijoilla rauta voi imeytyä huonosti pitkän harjoituksen jälkeen.
Rautaa tarvitaan kaikissa elimistön soluissa
Rautaa tarvitaan kaikissa kehon soluissa monenlaisiin toimintoihin. Luuytimessä rautaa tarvitaan hemoglobiinin muodostukseen. Tämä on elintärkeää, sillä hemoglobiinin rauta sitoo happea ja kuljettaa sitä kudoksille. Lisäksi rautaa tarvitaan mm. hapen varastointiin myoglobiinina lihassoluissa ja soluissa ylipäätään niiden energiantuotantoon.
Kestävyysurheilijat ja rauta
Tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 50 %: lla kestävyysurheilua harrastavista nuorista naisista voi olla pienet rautavarastot eli alhainen ferritiiniarvo. Miehillä rautatasapainon heilahtelu on tavallisesti harvinaista, mutta kestävyysurheilua harrastavien miesten on syytä kiinnittää erityistä huomiota raudan saantiin. Suurimmillaan raudan tarve on huippu-urheilijoilla, jotka kuluttavat runsaasti energiaa, heidän rautatasapainoaan kuitenkin tarkkaillaan jatkuvasti.
Kova harjoittelu nostaa hepsidiiniarvoa
Aikaisemmin kestävyysurheilijoiden alhaisia rauta-arvoja selitettiin sillä, että intensiivisen harjoittelun yhteydessä elimistö menettää rautaa voimakkaan hikoilun takia sekä virtsatiekanavasta tapahtuvan verenmenetyksen vuoksi. Toinen teoria selitti tämän johtuvan suolistokudosten hapenpuutteesta, mikä sai aikaan mikroverenvuotoa kovan harjoittelun aikana.
Uuden teorian mukaan raudan imeytyminen heikentyy suolistossa tilapäisesti kovan harjoituksen jälkeen. Intensiivinen harjoittelu lisää ohimenevästi hepsidiini-proteiinin määrää. Hepsidiinin tehtävänä on säädellä raudan määrää elimistössä. Tutkimuksissa on havaittu, että hepsidiiniarvo on korkealla intensiivisen harjoituksen jälkeen 1–2 päivän ajan. Kestävyysurheilijat siis vain absorboivat rautaa huonommin kovan harjoituksen jälkeen verrattuna ihmiseen, joka ei ole altistanut vartaloaan kovalle harjoitukselle. Näin voisi selittyä myös se, miksi juoksijoilla on lähes 70 % korkeampi raudantarve kuin niillä henkilöillä, jotka eivät harrasta urheilua lainkaan.
Lähteet:
Clenin et al. Iron deficiency in sports – definition, influence on performance and therapy. Swiss Med Wkly. 2015;145:w14196.
Malczewska-Lenczowska. Prevalence of iron deficiency in male elite athletes. Biomedical Human Kinetics, 1, 36 – 41, 2009.